Pilkut valloittivat elämäni ensimmäisen kerran vuonna 1998 kun hain silloisen springerspanieliuroksen kaveriksi Pimun (Daluki Desdemona) Uudestakaupungista. Pimu syntyi 14 pennun pentueeseen 19.10.98, ja oli yksi lupaavimmista nartuista. Halusin nimenomaan näyttelykoiran, ja teimmekin Tarjan kanssa sijoitussopimuksen, joka takasi tiiviin yhteistyön kasvattajan kanssa.

Pimun kanssa pääsin sitten näyttelymaailmaan sisään ja Pimu pärjäsikin kohtalaisesti. Sertifikaatin arvoinen Pimu oli monen monituista kertaa, mutta huolimatta seitsemästä PN -sijoituksesta sertejä ei vain Suomesta saatu. Sanoisin että melko huono tuuri meillä kun joukossa oli sentään 3 PN2-sijaa. Ainoan sertinsä Pimu sai Eestin reissulta jolloin Pimu olikin hienosti VSP.

Pimu teki yhden pentueen Kennel Dalukille (D. G-pentue), kuten sijoitussopimukseen kuului. Pentueeseen syntyi kolme urosta ja neljä narttua. Olin mukana Pimun synnytyksessä ja muistan kuinka Pimu innoissaan puri yhdeltä pennulta hännänpään poikki kuoriessaan tätä kalvoista. Yhdellä pennuista on tietääkseni ykköstulos näyttelystä, yksi taas kilpailee menestyksekkäästi tokossa ja agilityssä.

Nykyisin Pimu viettää eläkepäiviä mukavasti isossa maalaistalossa Punkalaitumella. Pimun perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kolme lasta, joita Pimu rakastaa ylitse muiden.
 

Tytti (KANS & FIN & EST & RUS MVA ESTV-04 RKFV-07 ESTVW-08 EST VET MVA Daluki Embroce Me) tuli minulle ikään kuin vahingossa 7kk ikäisenä. Tytillä on sama emä kuin Pimulla ja ikäeroa on päivän vajaa tasan vuosi, Tytti on syntynyt 18.10.99. Tytti oli Tarjan sijoituskoira, mutta sijoituskoti joutui luopumaan Tytistä ajanpuutteen vuoksi ja minä sitten tein Tarjan kanssa Tytistä sijoitussopimuksen. Tytin kanssa on tehty paljon töitä, sillä Tytti ei minulle tullessaan ollut saanut paljoakaan kokemuksia ulkomaailmasta. Ensimmäinen vuosi meni sosiaalistumisen ja rohkaistumisen merkeissä. Maailma oli Tytin mielestä täynnä pelottavia ja arveluttavia asioita, joihin totuttelimme vähitellen.

Pikkuhiljaa itsevarmuus lisääntyi positiivisten kokemusten myötä ja  päätin kokeilla Tytin kanssa agilityä. Tästä alkoi menestystarina: Tytti rakastaa yhdessä touhuamista ja tekemistä, ja on radalla aivan omassa elementissään. Alle vuosi kilpailu-uran aloittamisen jälkeen (6 startilla) Tytti nousi kakkosluokkaan ja sai sieltäkin lähes heti ensimmäisen nollasijoituksen. Kakkosluokassa ehdimme ottaa vajaat 30 starttia, kunnes viimein pääsiäisenä 2006 saimme viimeisen LUVA:n kakkosluokasta ja siirryimme III-luokkaan. Vuonna 2008 saimme myös kerättyä kasaan SM-kisoihin oikeuttavat tulokset!

Näyttelyissä Tytti on myös esiintynyt hienosti alkujännityksen jälkeen. Tytillä on plakkarissa mm. 1x BIS-pentu, 1x BIS2-pentu, kolme ROP-voittoa sekä kaksi RYP4-sijoitusta. Ensimmäisen sertinsä Tytti sai Tuusulan PMV:stä v.2001 ollen tällöin PN2! Myös Eestin Voittajanäyttely vuonna 2004 on jäänyt mieleen hienona muistona. Tällöin Tytti oli VSP ja sai Viron sertifikaatin lisäksi Eestin Voittaja-tittelin. Keväällä 2007 Tyty sitten räjäytti potin. Pietarissa Tytistä tuli ensin Venäjän muotovalio ja seuraavana päivänä Tytti otti viimeisen cacibin ja valmistui kansainväliseksi muotovalioksi ensimmäisenä Daluki-kennelin kasvattina. Tytti on show-koira, jonka esiintyminen vain paranee iän myötä. Tarjalle kiitos upeasta koirasta!

Tauko aktiiviharrastuksista Tytillä oli kesällä 2003, kun ensimmäinen Aboensis-pentue näki päivänvalon. Daluki-kennel ei loppujen lopuksi käyttänyt Tyttiä jalostukseen, joten hetken asiaa pohdittuani päätin mennä kasvattajakurssille ja hakea oman kennelnimen. Aboensis on latinaa ja tarkoittaa suoraan käännettynä 'turkulainen'. Olen aina pitänyt latinankielestä ja olen myös paljasjalkainen turkulainen, joten mielestäni nimi sopi meille loistavasti.

Tytti oli upea äiti. Pentuja syntyi kahdeksan, neljä kumpaakin sukupuolta. Tytti hoiti vauvoja kärsivällisesti ymmärtäen ja imettäen viimeiseen asti, vaikka pienet naskalihampaat tekivät kipeitä reikiä nisiin. Onnekkaasti kaikki pennut pääsivät uusiin koteihin lähes heti luovutusikään tultuaan. Paitsi yksi, josta lisää seuraavassa kappaleessa.
 

Tämä yksi oli A-pentueen pikkuprinsessa heti alusta lähtien. Mustapilkkuinen neiti teki vaikutuksen itsevarmuudellaan ja rohkeudellaan, sekä myös ulkonäöllään. Minähän en 'voinut' tai 'halunnut' ottaa toista koiraa kotiin juuri nyt, siksi päätin että tästä tyttösestä tulee minun sijoitusnarttuni.

Ada (FIN & RUS MVA BH ADpr TK2 Aboensis Adamant) syntyi 20.8.03 ensimmäiseen omaan pentueeseeni. Ada osasi alusta lähtien kietoa minut pikkuvarpaansa ympäri ja teki sen niin taitavasti, etten itsekään sitä heti ymmärtänyt. Etsin Adalle määrätietoisesti sijoituskotia, yritykset vain jäivät tuloksettomiksi. Sopivaa kotia ei millään tuntunut löytyvän ja mitä enemmän aikaa kului, sitä vähemmän yritin uutta kotia löytää. Kun pikkuneiti täytti neljä kuukautta ja eli ensimmäistä jouluaan, tiesin että nöpönenä ei lähtisi luotani mihinkään.

Elämä talossa muuttui kertaheitolla. Nyt minulla oli käsissäni pentu, joka oli ylitsevuotavan itsevarma ja sydämellisen rakastava kaikkia kohtaan. Tämä rasavilli ja uhkarohkea yksilö poikkesi niin paljon äidistään, että välillä olin jo ihmeissäni.. olipa omena pudonnut kauas puusta. No, vähitellen ymmärsin, että pehmokoulutus ei Adaan tehoa. Ada tarvitsee määrätietoisempaa ja kovempaa kuria kuin Tytti, joka ei mamman helmoista kauas katoa.

Nyt pikkuprinsessa on jo aikuinen; aika on mennyt kuin siivillä. Agilityssä Ada on täysin Tytin vastakohta. Siinä kun Tytti tekee piiruntarkkaa - toisinaan tästä johtuen myös hidasta - työtä, Ada suhahtaa radalle kuin ohjus. Viis siitä jos pari estettä jää väliin kunhan saa juosta lujaa. Tokossa taas Ada osaa keskittyä ja olemme tasolla, johon en edes oman kärsivällisyyteni ja toisaalta taitojeni uskonut riittävän. Adalla on tällä hetkellä koulutustunnus TK2 ja tuli pakkosiirto VOI luokkaan :). Eteenpäin mennään hitaasti mutta varmasti ja haaveissa siintää TVA titteli.

Ada on Aboensis B- ja C-pentueiden emä. Pentueista löydät lisää Pentue-sivuilta.

Historia tuntuu toistavan itseään. Nyt vain kyseessä on pikkuprinssi, joka on vienyt sydämeni täydellisesti. Alla kuva poikasesta 4 kk iässä.

Uno (A.Chapman) on Adan viimeisestä pentueesta. Kotiin ei ollut tarkoitus tälläkään kertaa jättää yhtään pentua, saati sitten urosta. Kohtalo kuitenkin päätti toisin, ja viime hetkellä päätin olla myymättä Unoa. Jätkä on luonteeltaan aivan mahtava ja ulkomuodoltaankin lupaava.